Kukkian pinta-ala on 53 km² ja korkeus nykyisellään 86 m merenpinnasta. Järvi laskee Kukkianvirran kolmen virtapaikan ja suvantojen kautta Vuollekeskiseen ja siitä edelleen
Vihajärveen. Veneilijän tie päättyy Vihavuoteen, sillä koski ei ole veneilykelpoinen. Kukkianvirran putouskorkeus on enimmilläänkin vain 10 cm. Vihavuoden kosken putous-
korkeus on noin 2,3 metriä.
Yli sadan vuoden ajan paikalliset ihmiset ovat kutsuneet virtaa Jurttiksi tai Jurttinvirraksi. Nimen antaja Kalle Hjort oli Hauhon Kirmulan torppari, joka muutti keskisen virran laidalle asumaan joskus 1880-luvulla ja rakensi virran suulla vieläkin näkyvän mökin. Hänen työnään oli kalastus talon tarpeisiin. Perheeseen syntyi kaikkiaan 9 lasta, jotka varttuivat virran pauhussa.
Vuonna 1910 Suomen Hydrografinen toimisto aloitti päivittäiset vedenpinnan korkeusmittaukset Kukkialla ja mittamiehenä toimi Kalle Hjort. Samaa tointa jatkoi hänen vävynsä Lauri Vuorinen. Laurin kuoltua 1952 hänen vaimonsa Hilda jatkoi päivittäistä askaretta vielä vanhoilla päivilläänkin vuoteen 1979.
Kukkianvirta koki suuruuden aikansa kiihkeinä uittovuosina, jolloin sitä pitkin seilasi metsien vihreää kultaa latvavesiltä kohti Vihavuoden sahaa. Virta oli rajattu otvilla ja kiviin hakattu renkaita otvien kiinnittämistä varten. Proomut, uittomiehet, hevosponttoot ja varppiveneet sekä virran yläsuussa sijainnut tukkimiesten ”taukotupa” eli moikka ovat vielä vanhojen puutikkalalaisten muistoissa.
Uittotoimintaa varten virtaa ruopattiin useaan otteeseen, viimeksi vuonna 1949–50. Työ tehtiin räjäyttämällä ja irtoava maa koottiin väylän reunoille. Näin syntyi 4–5 metriä leveä ja matalan veden aikaan mitattuna noin 150 cm syvä uoma. Moikan ja mantereen väliin jätettiin kynnys, joka esti Kukkian ja Kuohijärven vesien laskemisen liian alas.
Uittotöiden päätyttyä uittosääntö kumottiin ja Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä virta tuli maisemoida myös kalatalouden tarpeisiin soveltuvaksi. Tarkoituksena oli palauttaa Kukkiaan taimenkanta, joka siellä aikoinaan oli runsaana esiintynyt. Tämä toteutettiin vuonna 1995 monien mielestä epäonnistuneella tavalla ajamalla kuorma-autolla virtaan suuria kivenlohkareita. Suunnitelman mukainen toteutus on edelleen kesken. Uoman syvyydeksi määriteltiin metri ja leveydeksi viisi metriä. Todellisuudessa väylän syvyys on 160 cm ja se muodostaa jyrkkäreunaisen suppilon, jonka kautta jo lähes 20 vuoden ajan vesi on virrannut esteettä liian syvästä keskiuomasta niin, että taimenen kudulle välttämättömät kivikkoiset rannat ovat kovilla pakkasilla jäätyneet umpeen. Natura-järvi Kukkia huokailee, toteaa kasvitieteilijä Urho Mäkirinta, joka on huolestunut Kukkian ainutlaatuisen järviluonnon puolesta.
Taimenen lisääntymisedellytysten parantaminen Kukkianvirrassa vaatisi asiantuntijoiden mukaan väylän madaltamista nykyisestään, sen leventämistä maljamaiseksi ja tasapohjaiseksi, virran koskimaisuuden lisäämistä kiveämällä ja virtauksen ohjaamista rantakivikoihin.