Puutikkalan raitti

Puutikkalan kylä mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1457, jolloin sen rajat vahvistettiin. Vuoden 1539 maakirjassa kylässä mainitaan olleen kaksi taloa: Jussila ja Kauppila. Vanhoilla pyyntiseuduilla yleiset puutikka, putikka ja putikko -nimet on liitetty venäjästä lainattuun eräpolkua merkitsevään sanaan.

Puutikkalan halki kulkee raitti, jonka varrelle tiivis hämäläinen ryhmäkylä kehittyi. Jääkauden sulamavesien muodostamaa harjua Vihajärven, Kyläjärven ja Kukkian lomitse kulkivat ensin Hämeen sydänkylien miehet matkoillaan syvälle erämaihin. Myöhemmin polku toi Puutikkalaan pappeja, sotilaita, virkamiehiä ja uusia asukkaita. Laillinen esivalta vahvisti otettaan, erämaa väistyi.

Ratsupolusta kehittyi kärrypolku ja lopulta maantie. Maantie sai kulkea sijoillaan aina 1980-luvulle, jolloin se päällystettiin ja niin sanottu Kalinin mutka oikaistiin. Tässä muutoksessa purettiin Kalinin kauppa ulkorakennuksineen sekä Ali-Mattilan vanha päärakennus.
Raitin ja sen asuintonttien ikä lasketaan sadoissa vuosissa. Monet talot ovat edelleen isonjaon aikaisilla paikoillaan. Suurin muutos on tapahtunut Virranmaalla, jossa kasvillisuus ja uudet asunnot ovat muuttaneet kaskeamisen ja laiduntamisen jäljiltä avointa maisemaa.

Nykyisin raitti on vilkas väylä, jonka kulkijoiden vauhtia 40 kilometrin nopeusrajoituksilla pyritään hillitsemään. Väki kulkee sitä pitkin mökeilleen, pyöräilee kauppaan, ulkoiluttaa koiriaan ja pysähtyy välillä vaihtamaan kuulumisia. Juhannusruusujen ja sireenien kukkiessa kesäkuussa raitti on kauneimmillaan.