Maisema ei ole ainoastaan paikka tai näköala. Se ei ole ainoastaan kylä, kaupunki tai kukkula tai järvenranta. Se on syvintä itseämme. – Eino Leino
Niiniliontie kantaa nimessään muistoja ajasta, jolloin pellavaa viljeltiin Puutikkalassa. Liotuspaikat sijaitsivat Kirkkorannassa, Raholahdessa, Vihajärvessä ja Kyläjärvessä.
Peltomaisema on säilynyt entisellään, vain heinäseipäitä ei enää näy. Yhä vartioi Multivuori maisemaa Kyläjärven takaa.
Ihmisten tarpeet ovat muokanneet kulttuurimaisemaa. Jalmari Vesslinin valokuvassa, joka on otettu Isonmäen huipulta kohti Saksalanlahtea, maisema on puuton ja järvi näkyy selvästi. Nykyisin näkymä on toisenlainen. Nykyihminen arvostaa puita, pensaita ja kukkia osana kaunista ympäristöä. Aikaisemmin maatalouden käytännön syyt pitivät maiseman avarana, kun heinä kerättiin huolella talteen tienvieriltä, pensaat ja aluskasvillisuus katosivat lehmien ja lampaiden suihin ja polttopuu käytettiin viimeistä risua myöten hyödyksi.
Maatalousyhteiskunnan rakennukset otetaan monin paikoin vapaa-ajan käyttöön. Rakennukset saavat uuden elämän vapaa-ajan koteina ja eläkepäivien rakkaina asumuksina. Olisi toivottavaa, että vanhaa rakennuskantaa kunnioitettaisiin eikä uutta luotaisi vanhan kustannuksella. Satavuotiaan talon toimitusaika on sata vuotta, ei enempää eikä vähempää. Kerran hävitettyä ei saa rahallakaan takaisin. Tämän vuoksi muutokset maisemassa ja rakennuksissa kannattaa tehdä harkiten, tulevia sukupolvia ajatellen.