Puutikkala mainitaan ennen suurta tulipaloa Suomen tiheimmin asutuksi kyläksi. Kyläläiset muistelevat, että ennen paloa oli tien vierellä kuusikin suurta taloa niin vieri vieressä, ettei niitten väliin mahtunut pihamaata.
Palon syttyessä Vilppulan tallinvintillä oli Reino-niminen puuseppä valmistamassa rattaanpyöriä. Kylän väki oli takamaalla lampaille kerppuja tekemässä. Tuli pääsi kimpoamaan kuiviin höylälastuihin Reinon sytytellessä piippuaan ja siinä samassa lehahtivat jo liekit koko tallinparvelle. Tuli levisi kuumana kesäpäivänä ilmiömäisellä nopeudella. Puutikkala oli palon jälkeen autio ja tyhjä. Hiiltyneet hirret ja pystyyn jääneet piiput kertoivat tuhon laajuudesta. Kyläläiset asuivat ensi alkuun syrjässä olevissa riihissä, jotka olivat jääneet palamatta.
Kotimaanmatkaaja Ernst Lampén päivittelee kirjassaan Suomea ristiin rastiin (1917), että palon jälkeen puutikkalalaiset rakensivat talonsa uudestaan aivan kylki kylkeen. Onneksi palokunnantalo, ”totisesti välttämätön laitos”, oli saatu sentään pystytettyä hieman erilleen ”vaarallisesta kylästä”.