Huudonmäki

Huudonmäki edustaa raitin varrelle 1800 ja 1900-luvun vaihteessa syntynyttä mäkitupalais- ja itsellisasutusta. Mökit on rakennettu molemmin puolin tietä, Isonmäen rinteeseen sekä raitin ja peltoaukean väliselle kannakselle. Tielinjaus on säilynyt entisellään.

Entisajan asukkaat saivat lunastaa kotinsa omaksi viimeistään 1930-luvulle tultaessa. Osa Huudonmäen taloista on nykyään kesäasuntoina, osa ympärivuotisessa käytössä.

Huudonmäen kirkkorannan puoleisessa syrjässä on suutari Jalmari Vesslinin entinen talo. Vesslin kunnostautui myös itseoppineena valokuvaajana: suutari-valokuvaaja vedosti otoksensa sähköttömässä mökissään päivänvalopaperille. Valotusluukku on säilynyt mökin seinässä porstuan vieressä. Negatiivit kehitettiin kamarin lattian alla olevassa kehityskopissa, missä tämä kookas mies kuppelehti puutikkalalaisten kuolemattomuuden vuoksi.

Vesslin ikuisti Puutikkalan ihmisiä ja näkymiä kolmenkymmenen vuoden ajan 1940-luvun lopulle asti ja jätti kotiseudulleen erittäin arvokkaan perinnön. Osa lasinegatiiveista on ehtinyt aikojen saatossa ja ajattelemattomasti käsiteltyinä tuhoutua, mutta noin 500 kuvaa on saatu arkistoitua jälkipolville. Puutikkalan VPK on koonnut kuvista näyttelyn ja kyläläisiltä on kerätty kuvien ihmisiin ja paikkoihin liittyvää muistitietoa.

Vesslinin naapurissa on Vuorela-niminen tila, johon seppä Juho Vuorinen muutti vuonna 1907. Hän toimi kyläseppänä kuolemaansa asti 1935. Sen jälkeen seppänä jatkoi poika Otto aina 1950-luvulle. Sepän emäntä Taava puolestaan oli vuosikymmeniä kylän paarmuskana eli lapsenpäästäjänä, ainakin 1930-luvun loppupuolelle asti.

Sepän palveluksia tarvittiin kylässä monenlaisia: seppä raudoitti rekiä, kengitti hevosia, teki viikatteen teriä ja paljon muuta mitä maataloissa tarvittiin. Tien varressa Vesslinin talosta kirkkorantaan päin sijainnut pajarakennus on purettu.

Huudonmäellä sijaitsi aikoinaan myös posti ja Postipankin konttori. Nykyisen Rantasen paikalla oli Stefan Lainion räätälinverstas. Vessliniä vastapäätä asui ompelija. Puutikkala oli siis 1900-luvun alkupuolella varsin omavarainen kylä.